Tervetuloa Museotielle! Haminan kaupungin itälaidalta, Tallinmäen kaupunginosasta, Virojoelle kulkeva tie on hieman yli 35 kilometrin pituinen, mikä tekee siitä Suomen pisimmän museotien. Tie kulkee maaseutualueiden ja metsäisempien osuuksien läpi, ja sen varrella ovat esimerkiksi Mäntlahden, Klamilan ja Ravijoen kylät. Idyllisistä rannikkokylistä Mäntlahti on valittu kerran ja Klamila jo kahdesti Kymenlaakson vuoden kyläksi.
Yli tuhat vuotta vanhan Suuren Rantatien historia on värikäs
Tallinmäen ja Virojoen välinen tieosuus on osa Suomen keskiaikaisia suuria hallintokeskuksia, Turkua ja Viipuria, yhdistävää Suurta Rantatietä, joka on mainittu historiallisissa asiakirjoissa jo yli 1000 vuotta sitten. Turun ympäristössä tien historia ulottuu jopa 800-luvulle asti.
Kun Viipurin linnaa alettiin rakentaa vuonna 1293, tarvittiin Ruotsin itärajan uudelle rajalinnalle yhtenäinen reitti, ja tien käyttö alkoi yleistyä. Yleisenä tienä Suurta Rantatietä on käytetty 1400-luvun alusta lähtien. Kun Suomen ensimmäinen säännöllinen postilinja perustettiin vuonna 1638, Suuresta Rantatiestä tuli merkittävä osa Tukholman, Baltian ja Venäjän välistä postireittiä.
Vuonna 1649 annettiin asetus kestikievareista, jotka alkoivat huolehtia Suurella Rantatiellä kulkevien majoituksesta, kestityksestä ja kyydityksestä. 1700-luvulla Suuresta Rantatiestä kehittyi vähitellen Pohjoismaiden tärkein maantieyhteys. Vuotaan 1966 asti tie oli Valtatie 7:nä, ja nykyisin Suuri Rantatie tunnetaan yhdystienä 3513.
Museotie ohittaa Tallinmäen ja Virojoen välisellä osuudella useita historiallisia kohteita. Ravijoella tie risteää Salpalinjan, 1940-luvulla rakennetun Suomenlahdelta Lappiin kulkevan puolustuslinjan kanssa. Nykyisin oppimiskeskuksena toimivan ravijokelaisen Harjun hovin tilan historia puolestaan ulottuu 1700-luvulle Venäjän keisarinna Katariina Suuren ajoille.
Tie ohittaa Virolahdella myös Pyterlahden kivilouhoksen, jossa louhittiin kiveä jo 1600-luvulla. Kunnolla louhinta alkoi 1700-luvulla, kun tsaari Pietari I alkoi rakentaa uutta pääkaupunkia Pietaria, ja rapakivigraniittia alettiin laivata tonneittain Pietariin. Kivenlouhinta Pyterlahdella päättyi ensimmäisen maailmansodan alkaessa vuonna 1914.
Museotie nykyisin
Merkkejä Museotien historian aivan varhaisimmilta vuosilta ei enää maisemassa näy, mutta tieosuuden rakennushistoriallisia erikoisuuksia ovat 1900-luvun alussa rakennetut viisi yksi- tai kaksiaukkoista kiviholvisiltaa. Kiviset kilometripylväät Museotien varrella puolestaan ovat peräisin 1930-luvulta. Alkuperäisen Suuren Rantatien osia on luonnollisestikin jäänyt uusien teiden ja rakennusten alle, mutta aivan alkuperäistäkin tielinjausta voi nähdä vielä muutaman sadan metrin matkalla Klamilan kylässä: kylätalon pihan kulmasta lähtevä ja myöhemmin takaisin Museotielle palaava Uuno Klamin tie (tienumero 14709).
Tietä on sen pitkän historian aikana levennetty ja paranneltu useaan otteeseen. Sitä linjattiin uudelleen 1850-luvulla, ja 1930-luvulta lähtien yleistyneen autoliikenteen vaatimukset ovat muokanneet sitä. Uudelleenlinjauksista huolimatta Museotie on linjaukseltaan ja korkeussuhteiltaan edelleen melko samanlainen kuin 1700-luvulla. Lisäksi tie on oikomistenkin jälkeen yhä mäkinen ja mutkainen, ja siksi erityisesti moottoripyöräilijöiden keskuudessa.
Museotie Tallinmäki-Ravijoki-tieosuudesta tuli vuonna 1982. Osana Suurta Rantatietä Tallinmäen ja Virojoen välinen Museotie kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Tutustu lisää
Museotie Visit Virolahti -sivustolla
Pyterlahden louhos Visit Virolahti -sivustolla